Maaliskuinen viikonloppu Bremenissä tarjosi aficionadolle tuulta ja tuiskua koko rahan edestä. Maaliskuu on paikallisten mukaan 3-5 astetta viileämpi, kuin normaalisti, joten leppoisa sikarintupruttelu tyynessä säässä terassilla oli toiveajattelua jos sitäkään. Onneksi Saksan tupakkalaki tarjoaa ainakin vielä mahdollisuuden nauttia varsin kohtuuhintaisista sikareista sisätiloissa sateen ulottumattomissa. Vierailin reissullani kahdessa tupakkakaupassa ostoksilla, jotka molemmat yllättivät minut sydämellisellä ja ystävällisellä palvelullaan. Lloyds passage – ostoskadulla sijaitseva Tabac & Pfeife Bremen oli varsin asiantunteva ja ajanmukainen tupakkakauppa. Suuren ja kattavan humidorin lisäksi kauppa tarjosi laajan valikoiman sikaritykötarpeita, piipputupakkaa ja -välineitä, savukkeita sekä viskejä ja konjakkeja. Palvelu liikkeessä oli asiakasta kunnioittavaa ja kiireetöntä, kuten sen kaltaisessa paikassa kuuluu ollakkin. Asiakas saa rauhassa tutkiskella sikaria ilman, että myyjä parkaisee tuskaisella äänellä ”please!!”, kuten Rigassa ilmeisesti on maan tapana (ainakin yhdessä Tabak Namsissa…)
Kysyessäni myyjältä soveltuvaa polttelupaikkaa kaupungissa, hän todella paneutui auttamaan asiakasta ja pyrki kertomaan eri paikkoja ja antamaan vielä opastusta paikan löytämiseen. Keskusteluun tuli myös mukaan vanhempi herrasmies joka oli myös asiakkaana kaupassa ja hän yritti osaltaan neuvoa turistia ja toivotti lähtiessään vielä nautinnollisia hetkiä sikarin parissa. Tätä liikettä voin siis varauksetta suositella kaikille kaupungissa vieraileville sikarinharrastajille. Liikkeellä on myös nettikauppa http://www.tabacundpfeife.de/
Toinen vierailemani kauppa oli Swissotelin vieressä oleva liike, jossa oli ilmeisesti myös polttelumahdollisuus. Kaupassa myyjänä toimiva vanhempi rouva ei puhunut sanaakaan englantia, mutta korkkari-saksallani ja käsimerkeillä tulimme hyvin toimeen ja kauppoja saatiin syntymään. Saksalaisesta asiakaspalveluhenkisyydestä kertoo mielestäni hyvin se seikka, että vaikka myyjä näkee ettei asiakas ymmärrä saksaa, hän ei mene tuppisuuksi vaan juttelee iloisesti ja kertoo tuotteista. Vaikka kaikkea ei ymmärräkään, niin aina sitä sanan sieltä ja toisen täältä tunnistaa.
Sikareitani polttelin päärautatieaseman lähettyvillä olevassa Loft-kuppilassa jossa tupakoitsijalle oli mukavat oltava. Tupakointitila oli suuri ja tarjoilu pelasi. Normaalien pöytien ja tuolien lisäksi tilassa oli myös suuri U:n muotoinen ”sohva” jossa oli kymmeniä tyynyjä joiden lomassa kelpasi lepuuttaa väsyneitä koipia ja poltella hyvää sikaria. Toinen polttelupaikka oli samassa rakennuksessa oleva irkkupubi, jonka polttelualue oli hyvin geneerinen tupakkapuoli, johon sai kaljaa ja pöytiä oli riittävästi.
Hyvät sikarikaupat ja polttelumahdollisuudet yhdistettynä herkulliseen saksalaiseen ruokaan, olueen ja ystävällisiin ihmisiin riittävät varmasti perusteluiksi kenelle tahansa lähteä kokemaan Pohjois-Saksan vanha hansa-kaupunki.
