Julkaistu

Fonseca delicias

Lauantai-illan iltasikariksi valikoitui tällä kertaa Kuubalainen Fonseca Delicias. Onneksi kirjoitan tämän arvion vasta nyt, enkä ensimmäisen kokemukseni perusteella, koska aikaisemman poltteluni perusteella tästä teksistä olisi tullut erittäin synkkä moittimiskirje halpojen Kuubalaisten pohjamudissa maleksivasta laadusta. Tällä kertaa tämä silkkipaperiin kääritty karvalakkikuubalainen olikin ihan mukiin menevä kokemus. Sikarin rakenne oli oli ihan kohtuullinen, eikä kovia kyhmyjä tai pehmeitä spotteja löytynyt lainkaan. Vetoisuus oli varsin hyvä ja sikari paloi alusta loppuun mainiosti. Pidin polttelussa jopa noin viiden minuutin tauon, eikä tuhkakupissa hengähtänyt ystäväiseni vaatinut edes uudelleen sytytystä. Makuhan tässä ei nyt ihan valtavan korkeisiin sfääreihin yltänyt, mutta enpä sitä toisaalta odottanutkaan. Riitti, että noin tunnin kestänyt polttelusessio meni irvistelemättä ja pahaa mieltä urkamatta.

Ei näistä välttämättä vakioasukasta humidoriini tule, mutta kyllä tämän kanssa mielellään istui terassilla rentoutumassa.

Julkaistu

Sikaria & Rock’n’Rollia

Grilliä tulille, kuohujuomaa lasiin ja nauttimaan kesäisestä ehtoosta. Ensimmäinen Cinco Coronas polttelutuokio ulkoilmassa kattohuoneiston terassilla ja tunnelma oli syystäkin hilpeä. Ehtoo aloiteltiinjuhlallisesti kuohujuomalla, jonka siivillä siirryimme itse asiaan: sikariin ja konjamiiniin. pannukahveet kruunasivat terassihetken ja siirryimme paikalliseen kuulemaan rock’n’rollia a’la Mr.Breathless & Marko Haavisto.

Ajatuksia tämän iltaisista sikareista:

Mr. Mantere – Reilun vuoden verran humidorissa viihtynyt nicaraguqlainen Cao Criollo Pato ( 4 7/8″ ring 50) koki tänään määränpäänsä. Ilo tämän robuston kanssa kesti tunnin ja vartin päälle. Maku makean miellyttävä, joka vahvuudessaan menee mediumista pykälän miedon suuntaan. Vetoisuus hyvä, mikä taasen laski kokonaisarviota lostavan ja hyvän väliin. Paloi ongelmitta loppuun saakka. Loistosikari, jonka voi tuprutella ilman kosteaa seuralaista.

Mr. Jousmäki – Alkuillan sikariksi valitsin Griffins Robuston. Aikaisemman kokemukseni mukaan Griffinsin pötkö on erinomaisen pehmoinen ja miellyttävä sikari. Jostain syystä tämä yksilö ei täyttänyt suuria odotuksiani ja sikarinautinnosta tuli sen osalta vain keskinkertainen tupruttelusessio keskinkertaisella sikarilla. Ymmärrän toki, että kuten meissä ihmisissä, myös sikareissa on yksilöitä ja tämä yksilö ei kenties ollut sieltä puiston vehreimmästä päästä. Ilta oli kuitenkin mainio, eikä yksi puolipahimmoinen pötkyläinen sitä yhtään huonontanu.

Mr. Törmä Sr. – Illan ensimmäinen sikarini oli tuttu ja turvallinen Hoyo de Monterrey Palmas extra. Tämä merkki ei ole pettänyt odotuksiani aiemmin, eikä se tehnyt poikkeusta nytkään. Maku oli mieto ja miellyttävä alusta loppuun asti. Pienenä miinuksena voisin mainita lopun epätasaisen palon. Annoin kyseiselle sikarille arvosanaksi hyvän.

Julkaistu

Nicarao especial gordo

  • totalmente a mano
  • Filleri: Nicaragua
  • Kääre: Nicaragua
  • Sidos: Nicaragua

Nicaraguasta tulee Caon lisäksi muitakin hyviä merkkejä kuten Nicarao, Padron ja Oliva. Otan nyt tarkempaan syyniin Nicaraon especial gordon. Cigarworldin tilauksen perille saapuessa harmitus oli melkoinen, koska sikaria ei oltu käsitelty silkkihansikkain. Käärelehti oli repeytynyt, mutta onneksi pötkö oli vielä polttokuntoinen karusta habituksestaan huolimatta. Ensimmäiset henkoset olivat miellyttävät. Sikarin vahvuus on medium-tasoa ainakin minun makuuni. Palo pysyi tasaisena loppuun saakka ja vetoisuus oli sopiva. Pötkö ei kitkeröitynyt missään vaiheessa ja maussa oli häivähdys katajaa. Voisi sanoa tämän parissa vietti mielellään sen 1h 20 min. Tulen tulevaisuudessakin tilaamaan kyseistä merkkiä.

Julkaistu

Vega Ferrera

Sain Kanarian tuliaisina laatikollisen Vega Ferrera sikareita, jotka olivat minulle aivan uusi tuttavuus.Muutaman sikarin polteltuani ajattelin kirjoittaa kyseisistä pötköistä muutaman sanan ja pohtia, minkälaisia savunautintoja kyseiset pötköt arjen uuvuttamalle sikariharrastajalle voi antaa. Sikarit on pakattu ihan asialliseen puulaatikkoon ja avattaessa laatikosta löytää ohuen paperin sikareita suojaamassa, sekä pienen nyörinpätkän, jolla ensimmäisen pötkön saa turvallisesti suostuteltua laatikosta matkaansa.

Sikari itsessään on varsin vaalea väriltään. Sanoisin, että Claron ja Colorado claron välimaastosta. Tuoksu on mieto ja kääre melko kuivan oloinen. Sikarin koostumus on siisti, paitsi jonkin verran selvästi erottuvia lehtiruoteja näyttää esiintyvän melkein joka sikarissa. Jalka on leikattu siististi suoraksi ja sikari näyttää ikävästi erottuvia lehtiruoteja lukuunottamatta hyvin viimeistellyn oloiselta.

Myyjä joka sikarit sikareita polttamattomalle ystävälleni Kanarialla möi, kertoin näiden olevan vastaavia kuin Cohibat tai Montecristot. Laadukkain merkki, mitä Kanarialta saa. Uskoisin, että tämä myyjä ei erota Siglo VI:ta vihreästä beelmontista. Sikari on koko palon ajan erittäin mauton, poislukien voimakasta makeutta ja lievää nahkan makua. Pötkö palaa kuitenkin erinomaisen tasaisesti ja veto on mainio, mutta makua tästä ei liiemmälti saa. Tuhka on tiivistä ja vaalean harmaata, joka pysyy sikarin päässä yllättävän pitkään. Nämä pötköt toimivat humidorissa välipäivien sikareina, eli pötköinä, joita voi poltella ajankulukseen, mutta suurta nautintoa näistä ei valitettavasti saa.

Julkaistu

Ecusson Grand Cidre

Kauppareissulla tarttui kouraani Ranskalainen Ecusson Grand Cidre. Olen viimeaikoina maistellut englantilaisia kuivia siidereitä ja ajattelin, että nyt on aika kokeilla, osaako ranskanpoika tehdä muuta kuin valkoisia lippuja. En voi sietää kotimaisia ”siidereitä”, jotka maistuvat hiilihapotetulta kölnin vedeltä, johon on kaadettu rekkalastillinen sokeria tai makeuttamisainetta, mutta kuivissa engelsmannin siidereissä on raikas omenan maku ilman ylitse vyöryävää imelyyttä. Ecussonin siideri maistuu oikealta siideriltä, mutta jostain syystä sitä englantilaisen siiderin raikkautta siinä ei ole. Tämän saman olen huomannut muidenkin ranskalaisten siiderien kanssa ja sehän toki saattaa olla ranskalaisen siiderin ominaispiirre. En ole siidereihin sen kummemmin perehtynyt, joten en voi asiaa sen kummemmin kommentoida. Ihan mainio juoma tämä joka tapauksessa on ja antaa mukavaa pirteyttä kevätiltoihin.

Julkaistu

Sikarointeja hotelli Helkassa

Suomalainen tupakkalainsäädäntö ei tunnetusti käsittele aficionadoa silkkirukkasin, eikä satunnaiselle tupruttajalle löydy paikkaa toteuttaa harrastustaan varsinkaan talviaikana. Taannoin poikkesin Helsingin Stockmannilla hankkimassa käsiini uuden numeron sikarimiesten Playboysta eli Cigar Aficionado – lehdestä. Kysyin myyjältä mahdollisia tupruttelupaikkoja pääkaupungista ja hän kertoi, että hotelli Helkassa on poltteluhuone, joka on ainakin Stockmannin sikarimyyjien suosiossa.

Nopea nettitutkiminen hotellin sivuilta paljastikin, että heillä todella on sikarihuone, jota he vielä kutsuvat todennäköisesti kaupungin viihtyisimmäksi. Asiahan piti tietenkin itse todeta, joten ei muuta kuin huone Helkasta, pöllit koteloon ja VR:llä kaupunkiin.

Hotelliin kirjautuessani kysyin respasta maankuulun sikarihuoneen sijaintia ja henkilökunta tuntui menevän hieman hämilleen ja kertoi, että ”Niin…on meillä tuo tupakkikoppi tuolla, mutta ei meiltä sikareita voi ostaa…” Tämä hieman nosti epäilyksen arpista päätään paikan suhteen, mutta ajattelin, että Suomessa saa olla kiitollinen jos hotellista yleensäkään tupakointihuoneen löytää.

Vein laukun huoneeseeni, soitin itselleni kaverin sikarinpolttoon, kävin hotellin ravintolassa syömässä maittavan illallisen ja menin baariin ottamaan juoman, turisemaan toverini kanssa ja valmistautumaan sikarinpolttohetkeen ja sikarihuoneen koeponnistukseen. Helkan baari on varsin viihtyisä ja henkilökunta on ystävällistä. Baarimikko heittäytyikin juttusille ja kertoi juomista ja tulevista tapahtumista kuppilassa. Tällainen asiakaspalvelu saakin vieraan tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja herättää innostusta vierailla paikassa uudestaan.

Olusen ja Jallunapsun jälkeen tulikin aika astua sisään sikaritilaan ja aloitettua polttelu. Sikarihuone oli suhteellisen pieni, muistaakseni noin viisi istumapaikkaa, mutta muuten oivallisesti kalustettu ja muutenkin viihtyisä. Ilmanvaihto oli kunnossa ja ilma huoneessa oli yllättävän raikas, eikä se ollut savusta sakeana vaikka sikaria tupruttelikin minun ja ystäväni lisäksi kolmaskin herrasmies. Välillä huoneessa kävi myös porukkaa polttamassa savukkeitaan. Kunnon sikarituhkakuppeja olisin paikkaan toivonut. Ainakaan minun vierailuni aikaan siellä ei sellaisia ollut, vaikka paikkaa sikarihuoneena mainostetaankin.