Laskiaisen alla polttelua

Arkisen lauantain juhlistamiseksi poltetut sikarit loivat hedelmällistä pohjaa keskustelulle siitä miten maailma makaa ja miten asioiden toivottaisiin olevan. Muuttuvassa maailmassa sikarin hento savu luo uskoa siihen, että laadukkaalla sikarilla voi ankkuroida ajatukset sentään pariksi tunniksi elämän perusasioiden ääreen.

Mr. Jousmäki: Nub 460 Sikarin lepohetki humidorissa oli vielä hiukan kesken ja uskon, että tämä yksilö ei vielä antanut itsestään kaikkea sitä hyvää, mitä sillä on annettavanaan. Palo ja veto oli loistavaa koko polttelun ajan. Voimakkuudessa mentiin perushyvän kuubalaisen rinnalle, mutta maku jää luonnollisesti rinnan mitalla taaksi. Oivallinen sikari kuitenkin ja näiden keskimittaisten ja sopusuhtaisen tovereiden kanssa tulee vietettyä vielä monta hyvää hetkeä.

Mr. Mantere: Romeo y’ Julieta Wide Churchill –  tämä on ollut tähän asti sikarien Cadillac Fleetwood. En vaihda mielipidettäni. Savua pitää olla ja tämä RyJ on runsassavuinen. Kuubalainen aromi suorastaan alistaa polttajansa syövereihin joista ei ole tietoakaan. Kermainen, hienossa suhteessa hieman maallisia(earhtly notes) makuja. Kuuba.

Uusivuosi on vanhan turma

Mr. Mantere ja Mr. Sr. Törmä päättivät vuotensa komiasti – sikariksi valittiin Vegas Robaina Unicos.

Butaanisytkät asetettiin sivuun ja sytytettiin pötkylät perinteisesti seetritikuilla. Ensimmäinen sauhu erittäin hienostunut kuubalainen aromi, erittäin loistava. Tätä rataa päästiin hienosti ensimmäisen kolmanneksen ajan. Sitten alkoivat pienehköt ongelmat. Sikarin palon kanssa tuli ongelmia, sammuili ennätysajassa. Ei mitenkään ns. normaalin ajan puitteissa, kuten kuubalaiset tuppaavat yleensä sammuilemaan. Tähän erikoisesti kiinnitettiin huomiota tällä kertaa. Toinen kolmannes kuluikin uudeleen sytytellessä ja maku muuttui heikompaan suuntaan. Viimeinen kolmannes ei kovinkaan häävi.

Ihmettelimme miksi näinkin kova muutos? Aiemmin ei ole vastaavaa kokemusta ollut. Vertaillimmekin valmistusvuosia. Aiemmin poltetut Montecristot olivat May 16 leimalla ja nämä May17. Olisiko Robainat olleet liian tuoreita… Näitä on nyt polteltu nelja kappaletta kaikenkaikkiaan ja lopputulema on ollut täysin sama. Robainat paloivat hienosti se ensimmäisen kolmanneksen. Sen jälkeen palo siirtyi keskelle sikaria fillerriin, eikä uudelleen sytytyskään pelastanut tilanetta. Palo jatkui edelleen fillerissä ja kääre-/sidoskerrokset sammuivat ennätys nopeaa. Pitääpä antaa levätä humidorissa, että tekeytyvät. Tuoreus oli luultavammin tämän kupletin juoni.

La Casa Del Habano – Brussels

Työreissullakin kerkiää rentoutumaan… Seminaarin jälkeen Google Maps laulamaan ja töppöstä toisen eteen – suuntana Brysselin La Casa Del Habano.

Paikan nettisivuilta olin bongannut poltettavan sikarin tai pari, jos sattuisi olemaan loppu. Sanomattakin selvää, että walk-in-humidori oli mahtava näky. Silmäni hapuilivat Cohiba-hyllyä ja sieltä löytyikin Cohiba Robusto 2008 Aged. Strategiset mitat 50 x 4’9”. Juomaksi suositeltiin kuubalaista tummaa rommia, jonka nimestä ei saanut selvää, mutta hyvää oli 😀

Sikarisalonki sijaitsikin ihan lasioven takana kaupasta. Eräs aficionado siellä olikin sikarin kimpussa. Hyvän päivän toivotusten ja kättelyiden jälkeen katselin itselle mukavan nahkanojatuolin. Tämä robusto olikin levännyt humidorissa  kovan aikaa. Cohibaa aiemmin polttanut tässä muodossa, joten verrokkia ikääntymisen suhteen ei ollut. Perus-Cohiba, eli tasalaatuinen, jonka hienostuneet ja tarkaan valitut aromit välittyvät eri kolmanneksien kohdilla. Erittäin miellyttävä poltteluhetki. Siinä polttelun lomassa seuraan liittyi toinenkin herrasmies. Kätteli kaikki salongissa olevat sikarinystävät, lätkäisi Porschen avaimet kiskiin ja sytytti sikarinsa.

Lämminhenkinen paikka ja erittäin viihtyisä. Kolmessa ketjun polttelupaikassa käyneenä pistän tämän salongin keulille. Suosittelen.

Sikaria & Rock’n’Rollia

Grilliä tulille, kuohujuomaa lasiin ja nauttimaan kesäisestä ehtoosta. Ensimmäinen Cinco Coronas polttelutuokio ulkoilmassa kattohuoneiston terassilla ja tunnelma oli syystäkin hilpeä. Ehtoo aloiteltiinjuhlallisesti kuohujuomalla, jonka siivillä siirryimme itse asiaan: sikariin ja konjamiiniin. pannukahveet kruunasivat terassihetken ja siirryimme paikalliseen kuulemaan rock’n’rollia a’la Mr.Breathless & Marko Haavisto.

Ajatuksia tämän iltaisista sikareista:

Mr. Mantere – Reilun vuoden verran humidorissa viihtynyt nicaraguqlainen Cao Criollo Pato ( 4 7/8″ ring 50) koki tänään määränpäänsä. Ilo tämän robuston kanssa kesti tunnin ja vartin päälle. Maku makean miellyttävä, joka vahvuudessaan menee mediumista pykälän miedon suuntaan. Vetoisuus hyvä, mikä taasen laski kokonaisarviota lostavan ja hyvän väliin. Paloi ongelmitta loppuun saakka. Loistosikari, jonka voi tuprutella ilman kosteaa seuralaista.

Mr. Jousmäki – Alkuillan sikariksi valitsin Griffins Robuston. Aikaisemman kokemukseni mukaan Griffinsin pötkö on erinomaisen pehmoinen ja miellyttävä sikari. Jostain syystä tämä yksilö ei täyttänyt suuria odotuksiani ja sikarinautinnosta tuli sen osalta vain keskinkertainen tupruttelusessio keskinkertaisella sikarilla. Ymmärrän toki, että kuten meissä ihmisissä, myös sikareissa on yksilöitä ja tämä yksilö ei kenties ollut sieltä puiston vehreimmästä päästä. Ilta oli kuitenkin mainio, eikä yksi puolipahimmoinen pötkyläinen sitä yhtään huonontanu.

Mr. Törmä Sr. – Illan ensimmäinen sikarini oli tuttu ja turvallinen Hoyo de Monterrey Palmas extra. Tämä merkki ei ole pettänyt odotuksiani aiemmin, eikä se tehnyt poikkeusta nytkään. Maku oli mieto ja miellyttävä alusta loppuun asti. Pienenä miinuksena voisin mainita lopun epätasaisen palon. Annoin kyseiselle sikarille arvosanaksi hyvän.

Camacho Machitos

Camacho on Simon Camachon vuonna 1961 perustama brändi, jonka sikarit tulevat nykyään Hondurasista ja USA:sta. Lokakuussa 2008 Camacho liittyi osaksi Oettinger Davidoff Group:a. Erään TV-sarjan innoittamana päätin kokeilla…

Camacho Corojo Machitos 4″ x 32

  • Totalmente a Mano
  • Kääre: Honduras Corojo
  • Sidos: Honduras Corojo
  • Filleri: Honduras Corojo

Ensimmäisenä kokeiluun astuu Corojo-sarjan Machitos. Sarjan sikareissa materiaalina käytetään kaksi vuotta iätettyä tupakkaa. Kuubalaiset siemenet on kasvatettu Jamastranin laaksossa Hondurasissa, joista sikareihin kätkeytyy ’kuubalaismainen’ aromi.

Peltinen rasia sisältää 8 kappaletta sikareita, jotka on pakattu yksittäin sellofaaniin. Rakenne on hyvä. Käärelehdessä jonkun verran suonikas. Miellyttävän täyteläinen seetrin tuoksu antaa ymmärtää, että kyseessä olisi medium-luokan sikari. Ensihenkoset ovat melkoisen voimakkaat, mutta maku tasoittuu ensimmäisen kolmanneksen aikana. Makua ei voi sanoa väkeväksi, pikemminkin vahvaksi ja täyteläiseksi. Palaminen on tasaista, eikä kitkeröitymistä ilmennyt 38 minuutin aikana.

Ei ehkä aloittelijalle sopiva, koska aika tujua tavaraa. Enkä laittaisi tätä sikaria medium-luokkaan, kuten Camachon sivut sanovat. Hyvä sikari, joka herättää mielenkiinnon muita sarjan sikareita kohtaan. Tästä on hyvä siirtyä seuraavaan malliin…

Kotikutoinen humidori II

Aiemmin rakentamani 150 sikaria vetävä mahonkinen humidori alkoi käydä pieneksi ja oli aika alkaa suunnittelemaan suurempaa humia. Tällä kertaa ajattelin tehdä sen espanjan seetristä, josta ne miltei poikkeuksetta valmistetaan. Sitä saikin vähän aikaa etsiä, mutta Vantaan Bauhaussista löytyikin puuta saunapaneelin muodossa. Ja sitten vain sirkkeli soimaan…

Humidorissa kaksi osastoa, joista toisessa on viisi vetolaatikko ja toisella puolella avointa tilaa sikarilaatikoille. Vaihtoehtoisesti kaksi ylintä laatikkoa poistamalla saadaan tilaa ”tarjottimelle”, johon voi pistää esim. Caon erimalleja nättiin riviin. No, tuli siihen laitettua pari Cohiban Siglo VI:täkin… Vetolaatikkoihin menee noin 25-30 sikaria. Alaosassa on vielä isompi vetolaatikko tarpeistoa varten.

Valaistuksena on muutama kirkas ledi, jotka saa taputtamalla päällä/pois. Virtakytkimen sijoittelua mietin jonkin aikaa, ei kä löytynyt sopivaa ratkaisua, joten päätyin sitten tähän ameriikan malliseen taputus-kytkimeen.

Edellisessä humidorissa on kostuttimena Cigar Oasis Ultra ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Tähän kaappiin hommasin pykälää suuremman Cigar Oasis XL Plus:n. Erinomaisen näistä kostuttimista tekee sen, että asetettu koskeustaso pysyy muistissa, jos virrat katkeaa. Sijoituspaikasta riippuen kostuttimen arvoa voi joutua säätämään paljonkin. Esim. kattoon sijoitettuna kostuttimen arvon piti säätää 56%:iin, jotta todellinen kosteus olisi 70%. Kuvassa oleva XL Plus on asetettu 73%.

Vielä tähän pitäisi rakentaa jäähdytysjärjestelmä kuumia kesiä varten. Osat ovat jo valmiina, mutta nähtäväksi jää milloin saa inspiraation.

Huokeita robustoja

Viime hankinnassa tuli hommattua erilaisia huokeita robustoja; hyvän sikarin ei tarvitse olla kallis – periaatteella. Aiemmin arkisikarina toimi dominikaaninen Bundles ’B’, mutta jo pikainen seikkailu muiden merkkien parissa saa sen jäämään hyllylle.

Bundle Selection Robusto 4 7/8″ x 50

Meksiko-Sumatra käärelehti, sidoslehti Indoneesiasta ja täyte sekoitettu dominikaanisista ja hondurasialaisista lehdistä. Tässä oli makua aivan erilailla kuin liian neutraalissa Bundles ’B’:ssä. Vetoisuus hyvä. Joissakin netin artikkeleissa sanottiin, että tämä olisi Davidoffin tekemiä. Olisikohan sekoitettu 4×4 merkkiin?

Marga Fina Panama Robusto 4 7/8″ x 52

Eipä ollut huono tämä täysin panamalaisista tupakanlehdistä kääritty pötkylä. Väriltään aika tumma ei-maduro sikariksi. Tummahko täyteläinen aromi, jossa maistui kahvi. Sikari ei kitkeröitynyt polttelusession aikana. Vetoisuus hyvä ja paloi tasaisesti.

Kuvasta löytyy:

  • Bundle Seclection Robusto
  • Domaine de Lavalette Classic Robusto
  • Quorum Robusto
  • R. C. Bundles Herencia
  • Marca Fina Panama
  • Marca Fina Panama Maduro

Cao Criollo Pato

CAO Gold Robuston innoittamana hommattiin Cinco Coronasille laatikollinen Criollo Pato-sikareita. Mahonkinenlaatikko on erittäin tyylikäs, kun vertaa ihan normi seetrilootiin. Sikarit on pakettu vielä yksitellen sellofaaniin.

CAO Criollo Pato – koko 4 7/8″ ring 50

  • Kääre: Nicaragua
  • Sidos: Nicaragua
  • Filleri: Nicaragua

Vetoisuus on huippuluokkaa; vastus juuri sopiva. Kohtalaisen mieto aromi, joka pysyi samantapaisena koko sikarin ajan. Pakottaa tutustumaan muihinkin Caon malleihin. Brazilia Gol! löytyykin jo humidorista…. 🙂

Xikar leikkuri

Pian pääsee kokeilemaan uutta Xikar Xi1 leikkuria. Näyttää ja tuntuu suhteellisen jämäkältä, mutta työn jäljessä on parantamisen varaa… Tämän hintaluokan laitteissa ei saisi olla sahauksen/leikkaamisen jälkiä reunoilla. Myös toisessa terässä oli pari koloa. Leikkureilla on elinikäinen takuu, ettei sen puolesta pitäisi olla mitään ongelmaa. Pitänee testata takuun toimivuutta…

Ennenaikainen joulu!

Nyt on sikaria poikineen. Klubin puitteissa polteltiin laatikko Romeo y Julietan Mille Fleuria, ja siihen tykästyneenä tuli hankittua toinenkin laatikko. Hinta-/laatusuhde on tässä tuotteessa miltei enemmän kuin kohdallaan.

Hieman korkeampaa hintaluokkaa edustava Punch Petit Coronation on ollut myös miellyttävä tapaus. Muutaman putkilon sauhuttelun jälkeen tämä on jäänyt humidorini vakio asukkaaksi.

Irrallaan olevia maistiaisia: Montecristo No.4, Montecristo No.5, Jose L. Piedra Cremas ja Bundles ”B” Churchill.
Hakusassa olisi ns. arkisikari. Dominikaanisen tasavallan Bundlesin Churchill(Totalmente a Mano) sai kilpailijakseen Kuubalaisen Jose L. Piedra Cremas(Hecho a Mano). Tosin painivat hieman eri sarjoissa, mutta katsotaan miten käy…