Julkaistu

Laskiaisen alla polttelua

Arkisen lauantain juhlistamiseksi poltetut sikarit loivat hedelmällistä pohjaa keskustelulle siitä miten maailma makaa ja miten asioiden toivottaisiin olevan. Muuttuvassa maailmassa sikarin hento savu luo uskoa siihen, että laadukkaalla sikarilla voi ankkuroida ajatukset sentään pariksi tunniksi elämän perusasioiden ääreen.

Mr. Jousmäki: Nub 460 Sikarin lepohetki humidorissa oli vielä hiukan kesken ja uskon, että tämä yksilö ei vielä antanut itsestään kaikkea sitä hyvää, mitä sillä on annettavanaan. Palo ja veto oli loistavaa koko polttelun ajan. Voimakkuudessa mentiin perushyvän kuubalaisen rinnalle, mutta maku jää luonnollisesti rinnan mitalla taaksi. Oivallinen sikari kuitenkin ja näiden keskimittaisten ja sopusuhtaisen tovereiden kanssa tulee vietettyä vielä monta hyvää hetkeä.

Mr. Mantere: Romeo y’ Julieta Wide Churchill –  tämä on ollut tähän asti sikarien Cadillac Fleetwood. En vaihda mielipidettäni. Savua pitää olla ja tämä RyJ on runsassavuinen. Kuubalainen aromi suorastaan alistaa polttajansa syövereihin joista ei ole tietoakaan. Kermainen, hienossa suhteessa hieman maallisia(earhtly notes) makuja. Kuuba.

Julkaistu

Uusivuosi on vanhan turma

Mr. Mantere ja Mr. Sr. Törmä päättivät vuotensa komiasti – sikariksi valittiin Vegas Robaina Unicos.

Butaanisytkät asetettiin sivuun ja sytytettiin pötkylät perinteisesti seetritikuilla. Ensimmäinen sauhu erittäin hienostunut kuubalainen aromi, erittäin loistava. Tätä rataa päästiin hienosti ensimmäisen kolmanneksen ajan. Sitten alkoivat pienehköt ongelmat. Sikarin palon kanssa tuli ongelmia, sammuili ennätysajassa. Ei mitenkään ns. normaalin ajan puitteissa, kuten kuubalaiset tuppaavat yleensä sammuilemaan. Tähän erikoisesti kiinnitettiin huomiota tällä kertaa. Toinen kolmannes kuluikin uudeleen sytytellessä ja maku muuttui heikompaan suuntaan. Viimeinen kolmannes ei kovinkaan häävi.

Ihmettelimme miksi näinkin kova muutos? Aiemmin ei ole vastaavaa kokemusta ollut. Vertaillimmekin valmistusvuosia. Aiemmin poltetut Montecristot olivat May 16 leimalla ja nämä May17. Olisiko Robainat olleet liian tuoreita… Näitä on nyt polteltu nelja kappaletta kaikenkaikkiaan ja lopputulema on ollut täysin sama. Robainat paloivat hienosti se ensimmäisen kolmanneksen. Sen jälkeen palo siirtyi keskelle sikaria fillerriin, eikä uudelleen sytytyskään pelastanut tilanetta. Palo jatkui edelleen fillerissä ja kääre-/sidoskerrokset sammuivat ennätys nopeaa. Pitääpä antaa levätä humidorissa, että tekeytyvät. Tuoreus oli luultavammin tämän kupletin juoni.

Julkaistu

Romeo y Julieta No. 3

Tuli käytyä katsastamassa Onnenliekin humidori ja matkaan tarttui RyJ No. 3. Jo sikarin leikkaus osoitti, että humidorin kosteus ei ole sitä mitä sen pitäisi. Sikari tuntui erittäin kuivalta ja ikävä kyllä alkuoletukseni ei ollut väärässä. Sikari paloi kuin oljenkorsi ja siltä se myös maistui. Ikävä kyllä sikarin poltto ei auheuttanut hurraa huutoja. Mutta tästä sisuuntuneena pitää tilata kyseisiä sikareita humidoriin ja antaa niiden tekeytyä. Kokemus se on huono kokemuskin.

 

Julkaistu

Nica Rustica – round 2

Omaatuntoani jäi kolkuttelemaan ennen joulua polttamani Nica Rustican arvostelu ja lähinnä se, että tuliko lyttäävä arvio annettua liian aikaisin. Sikari oli kuitenkin tullut humidoriin vasta samana päivänä, kuin se poltettiin. Raukalla saattoi olla vain matkaväsymystä ja sen vuoksi se ei voinut antaa parastaan. Uusin silmin kohti tätä henkisiä haavojaan nuolevaa tummanpuhuvaa pötköä ja tulta jalan alle.

Sytytyksen jälkeen huomasin, että veto oli huomattavasti parempi, kuin edellisessä lajitoverissaan. Aiemmassa veto oli löysä kuin imeskellessä bensaa Yariksen tyhjästä tankista. Nyt sain sentään vastetta ja tunsin, että poltin sikaria. Savuun oli tullut myös enemmän potkua, mutta ikävä kyllä makua tästä ei saa revittyä edes Wolverinen kynsillä. Nokassa tuntuu vain, kuin vetäis lantrattua wasabia. Terävyys siis tulee, mutta se maku…Sitä ei vaan saamari vieköön löydy vieläkään! En tiedä onko Kuubattarien polttelu vienyt niin turmiolle, että ’vienoja’ herrasväen henkosia tunne enää lainkaan. Antaa nyt olla ja ihmetellä vielä tovi humissa ja katsotaan tuottaako tämä mitään jatkossa. Tällä hetkellä vain tuntuu, että käy kuin kaljupäälle tanssiravintolassa, eli menee rahat hukkaan…

Julkaistu

Jouluaaton aaton polttelut 2017

Vasemman puoleinen vyö on ”Standard Band C” 2006-2012 ja oikealla ”Standard Band D” 2013-

Cinco Coronasin herrasmiehet kerääntyivät perinteisiin jouluaaton aaton poltteluihin penthousen sikarisalonkiin. Tänä vuonna polttelut keskittyivät pelkästään Montecriston sikareihin, joten jouluun valmistauduttiin sen ansaitsemalla arvostuksella.

Mr. Jousmäki – Montecristo No.2 – Perinteeksi on muodostunut ottaa joulu vastaan Monten No.2:lla. Näitä on tullut poltettua pärekopallinen, eikä pettymyksen karvas kalkki ole palanut sikarin tuhkassa kertaakaan. Joulun makuihin kuuluu erilaiset mausteiset maut ja Montessa erilaisia tummia mausteita löytyy. Tällä samalla suosikilla mennään näköjään seuraavaankin vuoteen.

Mr. Vesala – Montecristo Edmundo – Aatonaaton poltteluissa hyvässä seurassa. Monten Edmundolla mennään, eikä tunnetusti metsään. Kuubalaisen kaikki perushyveet löytyy. Ensi savut jo kertovat laadusta, veto erittäin passeli ja maku tutun hyvä. Viimeisellä kolmanneksella pippuri ja suola selkeästi esillä. Kuubalaiseksi palaa erittäin hyvin, sammui vain kerran…  Tasaisen hyvä kokonaisuus.

Mr. Mantere – Montecristo No.2 – Aluksi olin aikeissa polttaa Vegas Robaina Unicos sikarin, mutta yleisestä painostuksesta vaihdoin Montecristukseen. Tämä kreivi olikin tuoreempaa kamaa kullitettuine sikarivöineen. Laatikossa luki May 16, eli ei kuitenkaan ihan tuores tapaus. Tämä on kaikene ominaisuuksineen erittäin perinteinen ja uskollinen brändilleen. Tässä saa kompata arvon kollegoja: mausteet, savu, nätin näköinin kuin impiö juhannuksena… Polttelun aikana pötkylä sammui yhden kerran, mutta uudelleen sytytys onnistui oivasti. Tämä oli loistava kokemus.

Loistava sikari menee aina näpeille.

Julkaistu

Nica Rustica – ruustiikkista nautintoa

Ensi puraisu Drew Estate sikareista…

Nica Rustica 6″ x 52

  • kääre: Connecticut Broadleaf
  • sidos: Mexican
  • filleri: Nicaragua

Välillä sitä sikariharrastajakin huomaa tallaavansa sitä samaaa latua, jonka on vuosien saatossa kokenut helpoksi ja joka johdattaa turvallista väylää kohti taattua nautintoa. Sikariniekat Jousmäki, Mantere ja Törmä sr. tuulettivat tupakkitakkiaan ja maistelivat uusia tuulahduksia Nicaraguasta. Uusi tuttavuus oli Drew Estaten Nica Rustica. Sikarin tuoksu ja väri antoivat odottaa maanläheistä ja suhteellisen voimakasta elämystä, joka saisi kokeneemmankin harrastajan vakavaksi. Heti ensisavuista lähtien huomattiin, että nyt meni vikaan, kuin vaatturinpojan napinompelu. Savua tuli sopivasti, mutta veto oli löysä ja maku oli laiha kuin alavutelainen virastokahvi. Mausta oli vaikea saada kiinni ja mitään varsinaista aromia ei tahdo löytää.

Polttelutuokio kesti kaksi tuntia ja vartin. Maku ei juurikaan muuttunut tänä aikana suuntaan ei toiseen. Hienoinen pettymys. Erään sivuston keskiarvio kyseisestä pötkylästä oli 4.6/5, mutta tähän ei voi yhtyä. Saman hintaluokan muihin sikareihin verraten odottaisi enemmän. Annetaan levätä humidorissa muutaman vuoden ja katsotaan sitten onko muutosta tapahtunut.

Julkaistu

Hoyo de Monterrey Epicure 1

Yli hyökyvien joulukiireiden keskellä päätin rauhoittaa itselleni hetken ja antaa kiireen ja hössötyksen jäädä ovien ulkopuolelle. Seurakseni hyväksyin ainoastaan luotetuimpia seuralaisia, eli Hoyo de Monterrey epicure No.1, Havana Club ja Rob Halford laulamaan joululaulujaan. Mielestäni HdM epicure 1 kuuluu niihin miedomman pään Kuubalaisiin, joissa makupaletti ja voimakkuus pysyttelevät arvokkaan hillittyinä, kuin virkapukuinen konstaapeli vallesmannin häissä. Nyt poltettavassa laatikossa on ollut pari melko tukkoista sikaria, mutta tätä yksilöä ei sovi syyttää veljiensä synneistä. Veto oli jämäkkä, kuin Ähtärinrantalainen portieeri nuorisoseuran juhannustansseissa ja savun runsaus sai jälleen kerran ihastelemaan tuota harmaata joulualusyöhön pakenevaa hurmaavaa usvaa.

Julkaistu

Edmundon matkassa

Sanotaan, että tosirakkaus ei sammu. Tämä väite on valitettavan väärä ja tämäkin rakkaus sammuu noin kahden tunnin kuluttua sen roihahtamisesta liekkiin. Montecriston Edmundo on kuulunut muun Monte-klaanin ohella suosikkeihini jo vuosia ja ajattelinkin viettää rattoisan perjantai-illan tämän tumman toverini seurassa. Ensimmäisistä henkosista lähtien palo ja veto oli kaikessa majesteettisuudessaan lähes täydellinen. Runsas savu ja sen eri kiusoittelevat nyanssit antoivat aficionadolle kymmenen pisteen tilaisuuden irrottautua joulukuisen Keski-Suomen pimeydestä ja matkata harmaana haikuna Kuuban polttavan auringon alle. Ainoastaan sikarin seurana nautittu Jaloviinaryyppy ankkuroi lentävän sielun kotimaan kamaraan.

Julkaistu

Suomi sata

Onnea satavuotias Suomi! Cinco Coronas polkaisi itsenäisyyspäivän käyntiin erittäin maittavalla Coeur de filet provencale:lla. Iltaa täydensivät Sibeliuksen Finlandia, Marskin ryyppy ja luonnollisesti sikarit.

Mr. Mantere – Cohiba Siglo VI – Tämä yksi tuli ostettua Cinco Coronasin ensimmäiseltä eksrusiolta vuodelta 2009. humidorissa ollut kotvan. tämähän on taattua Cohiba-laatua mahtavine makuineen. maallisia aromeita, lievä hanka, keskirunsas savu. ei mitään yllättävää, mutta erittäin mahtava kuubalainen kokemus. yhden kerran sammui, mutta sehän sallitaan. juomana meukov vsop.

Mr. Junior – Cohiba Siglo II – Vironmaalta vuosi sitten hankittu Cohiba oli oikein oiva valinta tähän iltaan. Veto oli hyvä ja samoin maku. Mitään yllätyksiä se ei tokikaan tarjonnut, vaan tuotti varman, hyvän sikarikokemuksen.

Mr. Jousmäki – Cohiba Siglo IV – Ystävyys Cohibojen kanssa on jatkunut vuosia molemminpuolisen kunnioituksen ja yhteisymmärryksen vallitessa. Sikari ei tuonut uutta ensirakkautta tai yllätyksellisyyttä, vaan antoi nautinnollisen hetken vanhojen ystävysten kesken. Cohiba sopii edelleen arjen tähtihetkiin ja ylevöittämään juhlan tunnelmaa ja kertomaan tilaisuuden oikeat mittasuhteet.

Mr. Törmä sr – Cohiba Lanceros – Taattua Cohiba laatua. Ensimmäinen henkonen oli vähän mitään sanomaton, mutta sen jälkeen Cohiban hyvä ja tuttu maku pääsi oikeuksiinsa. Kaikin puolin hyvä sikari. Palo oli tasainen ja maku ei kitkeröitynyt missään vaiheessa. well done.

Mr. Jarski – Punch Coronations – Edelleen pettämätätön. Ensimmäinen polttamani laatusikari joka kestää ja kestää ja kestää. Sitä hetkeä peläten, kun se pettää. Veto heti loistava. Tutusti hyvä, sanoisinko loistava. Ei pahaa sanottavaa. Makua ja savua löytyy.

Julkaistu

Polttelua kesäillassa

Kesäkuista lauantaipäivää vietettiin Muuramessa Luonto & Erä – messuilla piipahtaen, saunoen, uiden ja sikaria poltellen. Illan sää oli mitä mainioin tuprutteluun ja +25 astetta lämmintä rohkaisi hyvien sikarien poltteluun kesäistä radio-ohjelmaa kuunnellen.

Flor Real Robusto, Sikarista ei saanut mitään erityistä makua kiinni, kuitenkaan sikarissa ei ollut halvan sikarin aromia. Pötkö paloi tasaisesti eikä sammunut ennen aikojaan. Sikarin poltto oli perustavaraa ilman mitään suurempaa nautintoa.

Mr. Jousmäki – CAO Sopranos Edition Associate, Tämä tummanpuhuva kaunispintainen pötkö todisti jälleen sen, että maduro – sikarin ei tarvitse olla vahva ja toisaalta miedon sikarin ei tarvitse olla mitäänsanomaton tuulahdus kesäillassa vaan siitä voi löytää varsin maistuvia makuja ja aromeita. Sikarissa maistui vahvasti kermalla valkaistu espresso, sekä taidokkaasti paahdettu pähkinä. Veto ja palo tässä toverissa oli huippuluokkaa ja sielua surren jouduin jättämään tämän uuden armaani tuhkakupin vääjäämättömään unholaan noin puolentoista tunnin polttamisen jälkeen. Tämän sikarin poltettuani muistin jälleen, minkä vuoksi tupruttelun ei tulisi missään vaiheessa arkipäiväistyä vaan joka hetki hyvän sikarin seurassa tulee olla ikimuistettava kohtaus elettyä elämää.