Cinco coronasin vuosi päätettiin perinteisin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksin Riikunkartanon penthousessa syöden, juoden ja sikaria poltellen. Tänä vuonna juhlan tunnetta olennaisesti korosti uuden Coronaveljen, Jani Kaikurannan hyväksyminen clubin täysvaltaiseksi jäseneksi. Hyväksymismenettelyn mukaisesti Kaikuranta tarjosi Cinco Coronasin hallitukselle sikarit. Jo sikareita vastaanottaessamme huomasimme, että jäsenvalinta on onnistunut, koska uusi veljemme toi Ärrä-Hoffnarin sijasta Partagasin Deluxet. Näiden herkkujen luoman harmaan savun täyttäessä illan hämyn valmistauduimme vastaanottamaan uuden, nautintojen täyteisen vuoden itsenäisessä suomessa, jonka meitä ennen eläneet sukupolvet ovat meille taistellen turvanneet.
Arvioita illan toisista sikareista:
Mr. Hankala – Davidoff Mille 2000. Vuoden päivät humidorissa viettänyt sikari ei tällä kertaa säväyttänyt erityisesti. Davidoff on yksi pitkäaikaisista lempisikareistani, mutta nyt kokemus oli tavallisen tasainen. Veto oli erinomainen, palo tasainen ja sikarin fyysinen rakenne kohdallaan, mutta maku hiukan tunkkaisen oloinen. Miedonpuoleinen sikari, joka sopisi paremmin aamupäivään, näin iltamyöhään kaipaan tuhdimpaa makua.
Mr. Jousmäki – CAO La Traviata Divino. Klassikko-robusto, jonka sopivan täyteläinen maku on omiaan korostamaan juhlaillallista ja toisaalta luomaan oikeanlaista kuvaa juhlasta, jonka vuoksi olimme kokoontuneet yhteen. Sikarin maku ei yllättänyt, mutta en sitä odottanutkaan. La Traviatan divinot edustavat minulle sellaista turvallista ja pysyvää, jonka ääreen on helppo palata aika ajoin. Nautinto on taattu jokaisella kerralla.
Mr. Mantere – Hoyo De Monterrey Regalos Edición Limitada 2007. Hoyo:sta ei ole huonoa sanottavaa ollut. Veto ensimmäisellä kolmanneksella loistava, mutta hieman heikkenee matkan varrella. Palo on puolestaan hyvä ja tasainen koko session ajan, vaikka sammuikin muutaman kerran. Maukkaassa pötkössä on aavistus heldelmällistä vivahteita eikä kitkeröidy ollenkaan ja kynnet meinaavat väkisinkin palaa. Vahvuus menee mediumin luokkaan. Loppuarviota laskee vedon heikkeminen.
Mr. Törmä Sr. – Hoyo de Monterrey petit robusto. Viimeksi tuli polteltua kyseistä merkkiä viime kesänä (Palmas extra) eikä sikari pettänyt odotuksiani nytkään. Monterrey paloi tasaisena ja sen voimakkuus oli miedon ja mediumin välimaastossa. Vetoisuus oli napakka ja sen maussa oli havaittavissa mantelimaista emäksisyyttä ja perus kuubalaista vivahdetta. Hyvä sikari kaikin puolin.
