Jouluaaton aaton polttelut 2017

Vasemman puoleinen vyö on ”Standard Band C” 2006-2012 ja oikealla ”Standard Band D” 2013-

Cinco Coronasin herrasmiehet kerääntyivät perinteisiin jouluaaton aaton poltteluihin penthousen sikarisalonkiin. Tänä vuonna polttelut keskittyivät pelkästään Montecriston sikareihin, joten jouluun valmistauduttiin sen ansaitsemalla arvostuksella.

Mr. Jousmäki – Montecristo No.2 – Perinteeksi on muodostunut ottaa joulu vastaan Monten No.2:lla. Näitä on tullut poltettua pärekopallinen, eikä pettymyksen karvas kalkki ole palanut sikarin tuhkassa kertaakaan. Joulun makuihin kuuluu erilaiset mausteiset maut ja Montessa erilaisia tummia mausteita löytyy. Tällä samalla suosikilla mennään näköjään seuraavaankin vuoteen.

Mr. Vesala – Montecristo Edmundo – Aatonaaton poltteluissa hyvässä seurassa. Monten Edmundolla mennään, eikä tunnetusti metsään. Kuubalaisen kaikki perushyveet löytyy. Ensi savut jo kertovat laadusta, veto erittäin passeli ja maku tutun hyvä. Viimeisellä kolmanneksella pippuri ja suola selkeästi esillä. Kuubalaiseksi palaa erittäin hyvin, sammui vain kerran…  Tasaisen hyvä kokonaisuus.

Mr. Mantere – Montecristo No.2 – Aluksi olin aikeissa polttaa Vegas Robaina Unicos sikarin, mutta yleisestä painostuksesta vaihdoin Montecristukseen. Tämä kreivi olikin tuoreempaa kamaa kullitettuine sikarivöineen. Laatikossa luki May 16, eli ei kuitenkaan ihan tuores tapaus. Tämä on kaikene ominaisuuksineen erittäin perinteinen ja uskollinen brändilleen. Tässä saa kompata arvon kollegoja: mausteet, savu, nätin näköinin kuin impiö juhannuksena… Polttelun aikana pötkylä sammui yhden kerran, mutta uudelleen sytytys onnistui oivasti. Tämä oli loistava kokemus.

Loistava sikari menee aina näpeille.

Edmundon matkassa

Sanotaan, että tosirakkaus ei sammu. Tämä väite on valitettavan väärä ja tämäkin rakkaus sammuu noin kahden tunnin kuluttua sen roihahtamisesta liekkiin. Montecriston Edmundo on kuulunut muun Monte-klaanin ohella suosikkeihini jo vuosia ja ajattelinkin viettää rattoisan perjantai-illan tämän tumman toverini seurassa. Ensimmäisistä henkosista lähtien palo ja veto oli kaikessa majesteettisuudessaan lähes täydellinen. Runsas savu ja sen eri kiusoittelevat nyanssit antoivat aficionadolle kymmenen pisteen tilaisuuden irrottautua joulukuisen Keski-Suomen pimeydestä ja matkata harmaana haikuna Kuuban polttavan auringon alle. Ainoastaan sikarin seurana nautittu Jaloviinaryyppy ankkuroi lentävän sielun kotimaan kamaraan.