Kolumbian kutsu

Helmikuu ei aina anna parastaan. Toisinaan pimeä sydäntalven iltaa paiskoo räntää ja loskaa aficionadon syliin ja sydämeen. Näinä hetkinä tuntee lämmön kutsuvan ja palmujen huojuvan. Työtilanne ei kuitenkaan mahdollista kookospalmuun kiipeämistä, joten pakko tyytyä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, joka kuitenkin on vähintään riittävä. Kaveri toi jenkkireissultaan CAOn Colombian, joka sai toimia kaukokaipuusta kärsivän sikariniekan lohtuna. Olen aiemminkin näitä polttanut muistaakseni robustona, mutta tämä taitaa olla enemmän toron kokoluokkaa. Vaikuttava kapistus.

Tätä kirjoittaessani poltan edelleen ensimmäistä kolmannesta, joten minulla ei ole eväitä arvioida koko polttokokemusta. Alusta alkaen Colombia antoi varsin jykevän savupatsaan suuhun ja reilun vuoden humidorissa lepäily on tuottanut mukavan ja helpon poltettavuuden. Ainakaan tähän mennessä sikari ei ole tuottanut räiskyvää makujen ilotulitusta, vaan paletissa hyvin juurevia maanläheisiä aromeja. Nahkaa, kuivaa multaa ja kenties hippasen verran hunajaista makeutta. Ei nouse makunsa ansiosta kärkimittelöihin, mutta hyvin vakaa ja luotettava työjuhta. Polttaa tämän hymyssä suin varsinkin, kun seurana on pitkästä aikaa lasillinen iki-ihanaa Weihenstephaner Korbiniania.

Jos tuntemukset merkittävästi muuttuu polton aikana, niin palaan asiaan.

Kokonaisuus: kelpo

Juoma: Weihenstephaner Korbinian

Musiikki: Sekametelisoppa Spotifysta