CAO La Traviata – haihtuva muisto

La Traviata mahtuu vuoden 2010 25 parhaan sikarin joukkoon, joten voi olla kummallista, että onnistuin polttamaan sellaisen 2024 Toukokuussa. Sikariharrastus oli pitkään tauolla ja välillä humidorin pohjalta löytyy näitä vanhempia helmiä.

Useampi kymmenen sikaria lojui vuosi kausia koskemattomina. Toki huolehdin humin kosteutuksesta, mutta osa sikareista tuntuu menettäneen parhaan teränsä ajan kuluessa. La Traviata -italiaksi langennut nainen- on yksi näistä makunsa haihduttaneista tapauksista. Pötkö paloi hyvin ja veto oli kohdillaan. Ulkonäössä ei ollut mitään moittimista. Täydellisen näköinen. CAO on suosikkimerkkini, joten sitä yritti polttaessa olla välittämättä pitkän varastoinnin aiheuttamasta haitasta. Sikari oli savuista toiseen kuivan oloinen. Hieman mauton. Välillä sai hyvät ja täyteläiset henkoset, mikä muistutti miksi aikoinaan La Traviataa reilusti ostin.

Ikäväkseni jouduin lukemaan muiden arvosteluista, miltä La Traviatan pitäisi maistua. Paahdetulta kahvin pavulta, puumainen ja mausteinen. Ehkä välillä näitä aromeja sai sikarista irti, mutta kokonaisvaikutelma jäi halvemman arkisikarin tasolle. Vähän yksitoikkoinen ja kuiva. Ei huono, mutta ajan kultaamat muistot hävisivät harmikseni mielestä. Olo jäi vähän samanlaiseksi, kuin nuoruudessa hyvänä pitämän kirjan lukeminen keski-ikäisenä uudelleen pettyen kieliasuun ja vanhentuneisiin asenteisiin. Joku voisi olla välittämättä. Ikäväkseni viimeisen La Traviatani mukana hävisi muutakin, kuin pelkkä sikari; ajatus hyvin käytetystä ajasta.