Pappisperjantain tumma toveri

Toisia päiviä sitä odottaa enemmän, kuin toisia. 8.3.2024 oli itselleni päivä, jota odotin, kuin ripuli-Reiska puhtaita kalsareita. Tällä päivämäärällä heavy-jättiläinen Judas Priest julkaisi uuden pitkäsoiton Invincible shield. Ensikuuntelu vaati luonnollisesti sikarin toverikseen. Levyyn tutustumisen lähes pyhää tehtävää kannattelemaan valitsin Macanudo maduron. Olen varmaan tämän sikarin polttanut jo aiemminkin, mutta mitään varsinaista muistijälkeä se ei ole onnistunut muistini höttöisiin syövereihin painamaan, joten tartutaan pässiä sarvesta ja maistellaan uudestaan.

Arviointi oli haasteellista, koska samalla istumalla piti arvioida uutta levyä ja sikaria, mutta multipaskaus on välillä hyvästä, eikä tätä elämää muutenkaan niin vakavasti kannata ottaa. Sikarin alun tukkoisuus vähän säikäytti, mutta muutaman kiihkeän vedon jälkeen savu alkoi tulvahtelemaan, kuin höpöpuheet Ameriikan oranssin ex-presidentin suusta. Viime aikojen poltteluiden euforia kenties on luonut valheellisen kuvan kaikkien humidoriasukkieni erinomaisuudesta, koska nyt pölli tuntui varsin keskinkertaiselta. Häilyvän tumman suklaan miedosti makean aromin lisäksi sikarista oli vaikea löytää mitään erityisen noteerattavia makuja. Pötkö paloi kuitenkin hyvin loppuun saakka ilman turhia kommervenkkeja, eikä nostanut ainakaan ärtymyksen visvaista päätä, joten ihan ok meininki. Macanudolla on kuitenkin ollut parempaakin tarjolla, joten ei näistä mitään juhlapäivien seremoniamestaria tullut.

Kokonaisuus: Syvä keskinkertaisuus

Juoma: Judas Priest rommi

Musiikki: Judas Priest – Invincible shield: ”Levystä on tullut heruttelubiisejä läpi talven, joten osa materiaalista oli jo tuttua. Kokonaisuutena Priest jatkaa raskaan heavymetallin nahkaan ja niitteihin verhoiltuna tiennäyttäjänä, mutta välillä meno oli sellaista, jota en olisi heti pappisveisuille tunnistanut, koska mielestäni esimerkiksi kitarasoolot kuulostivat joissain biiseissä enemmän jopa Helloweenilta, kuin Priestilta. Halfordin ääni on kuitenkin kahdeksattakymmenettä käyvälle miehelle aivan uskomattomassa iskussa. Biisit olivat pääsääntöisesti tuttua ja tiukkaa Priestiä ja aika näyttää mitkä sieltä nousevat raivokuunteluun päätyviksi joka paikan kyntäviksi työhevosiksi. Erityisesti odotan, miten levyn kappaleet toimivat livenä. Sehän nähdään onneksi jo muutaman kuukauden kuluttua kesäkuussa Tampereella. Pidän tästä paljon, enkä malta odottaa, että saan vinyylit levylautaselle, jolloin pääsen oikeasti kuuntelemaan kappaleet sellaisena, kuin ne kuuluukin kuunnella.”