Joskus vanhassa vara parempi

Osa sikareista on sellaisia, joista osaisi kirjoittaa blogitekstin 25 asteen pakkasessa, umpijäässä, humalassa ja syvässä unessa pelkästä ulkomuistista. Yksi tällainen liiallisenkin tutuksi tullut toveri on Oliva V Melanio robusto. Useampi loota on tullut avattua ja tyhjänä suljettua. Aina silti uudestaan ja uudestaan sen pariin palaa ja miksi ei palaisi? Melanio robusto on luotettava työjuhta silloin, kun ei halua yllätyksiä. Alusta loppuun oman arvonsa tunteva, jopa kopea robusto antaa maanläheisenä kokonaisuutena juuri sen hetken, jolloin aficionado voi tuntea syvää tyytyväisyyttä ja luottamusta siihen, että edessä on parituntinen, jolloin saa vain olla paikallaan ja nauttia. Kenties maapallokin keskeyttää pyörimisensä ikäänkuin antaakseen sikariniekalle tilaisuuden katsella sikarin jalasta nousevan paksun savun kauneudesta.

Eihän Melanio toki ainoa sikari ole, jonka parissa kokee samankaltaisia tunteita, eikä missään nimessä paras näistä, mutta silti se on erinomaisen hyvä. Nimenomaan taas saarnaan robusto-vitolan paremmuudesta. Torpedoja ja Toroja on tullut samalta merkiltä polteltua, mutta ei ne vaan soita samaa rakkauslaulua, kuin robusto. Upea sikari, jonka parissa tiedän tulevani viettämään vielä monta kiehtovaa iltaa.

Kokonaisuus: Varsin mainio

Juoma: Obolon-olut

Musiikki:Helloween