Mustakurkkumomotin siivillä

Kevään ääniä kuunnellessa mieli lentää jo muutaman viikon päähän, kun koko talven kestänyt odottelu tulee tiensä päähän ja sikarinpolttoon saa istahtaa sinitaivaan alle. Kuitenkin tällä hetkellä sisäpolttelu on suositeltavaa, ellei simmarit, sammarit, kummarit ja pipo päällä polttelu kiinnosta. Varsinkin, kun pölliksi valikoitui Norteño Robusto grande, jonka seurassa tovi jos toinenkin vierähtää. Yhtä kaikki, kevät tulla tupsuttaa ja kyllä näitä sisäpoltteluita vielä jaksaa harrastaa. Kyseinen sikari on aiemminkin huuliani sulostuttanut, mutta mitään kirkkaampia muistikuvia siitä ei ole jäänyt, joten uuden ja jännän äärellä nojatuoliini istahdin.

Sikarin ulkoasu on jollain tapaa varsin arkinen. Vyössä ei ole krumeluureja käytetty ja muutenkin jämäkän kokoinen box pressed näyttää sellaiselta maan hiljaiselta, joka ei heti ensimmäisenä tartu käpäliin humidorin syövereistä. Sikarin sytytys vaati pari yritystä ennen sopivan palon löytämistä, mutta kun soihtu on saatu palamaan, makunautinto yllättää. Sikari on keskitäyteläinen, jonka mukavan pyöreästä mausta löytää vaivatta tummien mausteiden kimaran, sekä turpeisen maan makuja. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen maalliset maut jäävät taka-alalle ja aficionado saattaa maistaa taidokkaasti paahtuneen aamukahvin.

Norteño Robusto grande on mainio sikari, joita pitää hankkia lisää kiireettömiin poltteluhetkiin. Parhaimmillaan varmasti poltettuna syyskesän laskevassa auringossa rantakoivun alla maailmaa tuumaillen.

Kokonaisuus: Oikein mainio

Juoma: Laitilan lakritsiportteri

Kirja: Stephen E. Ambrose: Taistelutoverit